Usein kysytyt kysymykset

Kattoturvatuotteiden hintaan vaikuttaa luonnollisesti eniten asennettavien kattoturvatuotteiden määrä. Tarvittavien tuotteiden määrään vaikuttavat katon kaltevuus, materiaali sekä katolla olevien huollettavien kohteiden lukumäärä. Lisäksi hintaan vaikuttaa tuotteiden toimitustapa; tarviketoimitus on luonnollisesti edullisempi kuin tuotteiden toimitus asennettuna. Kattoturvatuotteita vertaillessa kannattaa kiinnittää huomiota myös valmistusmateriaaliin sekä tuotteen alkuperämaahan, sillä tuotteiden on täytettävä kaikki kotimaiset standardit ja vaatimukset.

Kattoturvatuotteet on puhdistettava joka kevät mahdollisista irtolehdistä ja muista roskista. Talvella on huolehdittava liiallisen lumikuorman puhdistamisesta rakenteiden ja kiinnityskohtien rasituksen minimoimiseksi.

Kattoturvatuotteiden kiinnitykset on tarkistettava joka kevät, kun lumet ovat sulaneet katolta. Tarkistuksessa katsotaan, etteivät kiinnikkeet ole irronneet katteesta. Mikäli kiinnike on irronnut tai löystynyt, on syytä tarkistaa myös kattokiinnitysten lävistyskohtien tiiviydet. Mikäli kannakerautojen ruuvit ovat irronneet tai löystyneet, ne on kiristettävä tai uusittava.

Mikäli kiinnikeraudat on kiinnitetty katteen läpi pulteilla, kolmen vuoden välein on tarkistettava tiivisteiden kunto kannakerautojen ja katteen välissä. Tiiviste on uusittava tai kannakeraudan reunat kitattava, mikäli tiiviste on pirstoutunut, haljennut tai irronnut. Mahdollisessa kittauksessa tulee käyttää ulkokäyttöön soveltuvaa elastista tiivistemassaa.

Pintavaurioituneiden tuotteiden osalta sinkityt tuotteet voidaan paikkamaalata hopeamaalilla ja maalatut tuotteet Rautaruukin värisävyillä. Maalattaessa tuote on pestävä puhtaaksi ennen maalausta. Näin varmistetaan maalin pysyvyys.

Vaurioituneet tai vialliset osat tulee uusia tai korjata mahdollisimman pikaisesti.

Erilaisille profiilipeltikatoille, kuten aalto- ja tiilikuviopeltikatoille, kattoturvatuotteet kiinnitetään pellin läpi poraamalla ruodelautoihin. Läpimenoreiät tiivistetään EPDM-kumitiivistenauhalla, joka takaa vuotamattoman ja aikaa kestävän lopputuloksen.

Lukko- ja konesaumatuille peltikatoille kattoturvatuotteet asennetaan saumoihin kiinni puristettavin vastaraudoin. Katteeseen ei tehdä turhia, vuotoriskin aiheuttavia reikiä.

Tiilikatolla kattoturvatuotteet kiinnitetään ylemmän tiilirivin alle asennettavaan 50×100 mm apupuuhun. Kiinnikkeiden yläpuolella olevat tiilet lovetaan, jottei kiinnike jää kannattelemaan tiiltä, mikä taas aiheuttaisi riskin tiilen murtumiselle.

Huopakatolla suositeltava asennustapa on käyttää huopakaton alusrautoja, jotka kiinnitetään alus- ja pintakermin väliin jo katon rakennusvaiheessa. Mikäli kattoturvatuotteet asennetaan jo valmistuneelle huopakatolle, ruuvataan kiinnikkeet pintakermin läpi ja tiivistetään EPDM-kumitiivistenauhalla.

Luokan 1 mukaisesti asennettua kattosiltaa ei voi käyttää putoamista vastaan tarkoitettujen henkilösuojainten kiinnitykseen. Luokan 2 mukaisesti asennettuun kattosiltaan voidaan kytkeä putoamista vastaan tarkoitettuja henkilösuojaimia.

Rakennuksissa, joiden korkeus ylittää 9 metriä, on oltava kiinnitysrakenteet turvaköysiä varten. (Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta 1.1.2018).

Standardi EN 516:2006 antaa kattosillalle kaksi eri asennusvaihtoehtoa, luokat 1 ja 2. Yli 2-kerroksisissa rakennuksissa asennus on aina luokan 2 mukainen. Tuotteet on mitoitettu kestämään 1,5 KN (n. 150 kg) suuruinen pistekuorma. Kattosilta asennetaan luokan 2 mukaisesti matalampaankin rakennukseen silloin kun kohteessa on tarve kiinnittää kattosiltaan henkilökohtaisia turvavarusteita.

Putoamista vastaan tarkoitettujen henkilösuojainten, esim. turvaköysi tai turvakela, täytyy olla standardien (EN 353-2, EN 360) mukaisia.

Henkilökohtaisten turvavälineiden minimi kiinnitys-/käyttöväli kattosillalla on 3 metriä. Käytettäessä köysikiinnikettä, on suositeltavaa asentaa se vähintään 1,2 metrin päähän kattosillan päästä.

Kiinteistön omistajan tulee tarkistuttaa luokan 2 mukaan asennetut kattoturvatuotteet ja henkilösuojaimet vuosittain valmistajan valtuuttamalla henkilöllä.

Lumiesteitä tarvitaan, kun rakennuksen katon kaltevuus ylittää 1:8 eli 7°. Lumiesteet tulee asentaa vähintään kulkuväylien ja sisäänkäyntien kohdille, sekä mahdollisille leikkipaikoille tai muille oleskelualueille. Lumiesteet suositellaan kuitenkin asennettavaksi koko lappeen mitalle, jotta katolla olevan lumikuorman paino jakautuu tasaisesti talon rakenteisiin ja varmistetaan lumiesteiden kestävyys myös suurempien lumikuormien alla. Yksittäisesti esimerkiksi sisäänkäynnin kohdalle asennettavan lumiesteen minimipituus on aina 3,0 metriä kiinnitettynä neljällä kattokiinnikkeellä.

Lähtökohtaisesti bitumikermi- eli huopakatoille lumiesteitä ei tarvita, mutta jyrkkyydeltään yli 1:2 (27°) katoilla lumiesteen tarve on arvioitava kohdekohtaisesti.

Erilaisille profiilipeltikatoille, kuten aalto- ja tiilikuviopeltikatoille, lumiesteet kiinnitetään pellin läpi poraamalla ruodelautoihin. Läpimenoreiät tiivistetään EPDM-kumitiivistenauhalla, joka takaa vuotamattoman ja aikaa kestävän lopputuloksen.

Lukko- ja konesaumatuille peltikatoille lumiesteet asennetaan saumaan kiinni puristettavin vastaraudoin, jotka kiristetään neljällä pultilla per kattokiinnike. Katteeseen ei tehdä turhia, vuotoriskin aiheuttavia reikiä.

Tiilikatolla lumiesteet kiinnitetään ylemmän tiilirivin alle asennettavaan 50×100 mm apupuuhun kahdella LVI-ruuvilla per kiinnike. Kiinnikkeiden yläpuolella olevat tiilet lovetaan, jottei kiinnike jää kannattelemaan tiiltä, mikä taas aiheuttaisi riskin tiilen murtumiselle.

Huopakatolla suositeltava asennustapa on käyttää huopakaton alusrautoja, jotka kiinnitetään alus- ja pintakermin väliin jo katon rakennusvaiheessa. Mikäli lumiesteet asennetaan jo valmistuneelle huopakatolle, ruuvataan kiinnikkeet pintakermin läpi ja tiivistetään EPDM-kumitiivistenauhalla.

Lumiesteet on suositeltavaa asentaa koko räystään mitalle, sillä näin toimimalla lumikuorma jakaantuu tasaisemmin ja riski lumiesteiden irtoamiselle on pienempi. Minimissään lumiesteet on kuitenkin asennettava paikkoihin, joissa putoava lumi voi aiheuttaa vaaraa, kuten kulkureittien läheisyyteen ja oviaukkojen kohdalle. Lumiestettä on asennettava aina vähintään 3 metriä yhtäjaksoisesti, ja se tulee kiinnittää vähintään neljällä kattokiinnikkeellä.

Lumiesteiden mitoituksessa on huomioitava katon kaltevuus, katemateriaali, lappeen pituus räystäältä harjalle sekä alueen keskimääräinen lumikuorma-arvo.

Lisätietoja löydät lumiesteiden hankintaoppaasta kohdasta ”Lumiesteiden määrä ja sijoitus”.

Lumiesteet asennetaan yleensä kahteen riviin harjan suuntaan pitkillä lappeilla, koska tällöin tavanomaisella kiinnikejaolla asennettu yksi lumiesterivi ei välttämättä kestä laajalle kattopinta-alalle kerääntynyttä lumikuormaa.

Useimmissa tapauksissa vaihtoehtona kahdelle lumiesteriville on asentaa lumiesteet yhteen riviin tihennetyllä kannakejaolla.

Lumiesteiden hankintaoppaasta löydät mitoitusohjeet, josta voit tarkistaa oikean lumiestemitoituksen alueellisen lumikuorman, katon kaltevuuden sekä lumiesteen taakse jäävän lappeen pituuden perusteella.

Lumiesteiden hankintaoppaaseen pääset tästä.

Lumiesteiden hinta mietityttää monia pienrakentajia, sillä markkinoilla on tarjolla erilaatuisia ja -hintaisia tuotteita. Suosittelemme kiinnittämään tuotteiden valinnassa huomiota seuraaviin asioihin:

• Täyttävätkö tuotteet viranomaisten asettamat standardit ja vaatimukset? Lumiesteet ovat turvavaruste ja niiden tulee kestää Suomen vaativissa talviolosuhteissa.
• Millaisen takuun valmistaja myöntää lumiesteille?

Kotimaiset Kouruset-lumiesteet täyttävät RT 85-11132 ohjekortin (Vesikaton turvavarusteet) vaatimukset. Ne kuuluvat myös kansallisen hyväksynnän varmennustodistuksen piiriin.

Lumiesteputken voi katkaista rautasahalla tai sirkkelillä. Putken katkaiseminen kannattaa tehdä maassa, sillä katkaisussa syntyvä metallipöly voi ruostua katteeseen kiinni.

Perinteinen kaksiputkinen lumieste on suosituin valinta omakoti- ja rivitaloissa. Vaihtoehtona lumiesteelle on jykevämpi lumiaita, jonka lumenpidätyskyky on hieman parempi. Lumiaitaa käytetään usein kerrostaloissa ja teollisuusrakennuksissa.

Perinteiset 2-putkiset lumiesteet ovat katteen pinnasta noin 130 mm korkeudella. Mikäli rakennuksen katolle on asennettu aurinkopaneelit ja ne sijaitsevat lähellä räystästä, eivät perinteiset lumiesteet useinkaan kykene pidättelemään aurinkopaneelien päältä alaspäin valuvaa lumimassaa, vaan lumi valuu lumiesteiden yli.

Korkeammat lumiesteet on mahdollista toteuttaa kahdella tapaa:

• Lumiaita, joka on katteen pinnasta kokonaiskorkeudeltaan noin 210–220 mm riippuen katemateriaalista. Lumiaitoihin pääset tutustumaan täällä.
• Lumiesteen korotuskappaleet, joilla 2-putkinen lumieste voidaan korottaa 3-putkiseksi, jolloin etäisyys katteen pinnasta lisäputken yläpintaan on 207–217 mm riippuen katemateriaalista. Tutustu lumiesteen korotuskappaleeseen täällä.

Lumiesteen kiinnitykset tarkistetaan joka kevät lumien sulettua katolta. Tarkistuksessa katsotaan, ettei kiinnikkeet ole irronneet katteesta.

Lumieste on puhdistettava joka kevät mahdollisista irtolehdistä ja muista roskista. Talvella on huolehdittava liiallisen lumikuorman puhdistamisesta rakenteiden ja kiinnityskohtien rasituksen minimoimiseksi.

Pintavaurioituneiden tuotteiden osalta voidaan sinkityt tuotteet paikkamaalata hopeamaalilla ja maalatut tuotteet Rautaruukin värisävyillä. Maalattaessa tuote on pestävä puhtaaksi ennen maalausta. Näin varmistetaan maalin pysyvyys. Vaurioituneet tai vialliset osat tulee uusia tai korjata mahdollisimman pikaisesti.

Kattosiltaa tarvitaan kulkuyhteydeksi yli 1:8 (7°) jyrkällä vesikatolla sijaitseville huoltokohteille, kuten savupiipulle. Kattosilta asennetaan yleensä katon harjan suuntaista kulkua varten, kun taas lapetikkaalla noustaan lapetta ylöspäin. Loivilla katoilla kattosilta voidaan asentaa myös lappeensuuntaisesti. Turvalliset kulkureitit on järjestettävä kaikkiin rakennuksen osiin, joissa on säännöllisesti siivottavia, huollettavia tai tarkastettavia rakennusosia, varusteita tai laitteita.

Kattosillan suunnittelussa parhaaseen lopputulokseen pääsee ottamalla huomioon vesikaton kulkureitit kokonaisuutena. Mikäli seinätikas on mahdollista asentaa rakennuksen päätyyn sopivaan linjaan savupiipun kanssa, voidaan kulkureitti savupiipulle järjestää suoralla kattosillalla. Tällöin seinätikas on huoltovapaa, sillä katolle kertyvä lumi ei pääse kuormittamaan tikasta. Huoltotöiden, kuten piipun nuohoamisen suorittaminen on vaivatonta suoralta piipun vierellä kulkevalta kattosillalta.

Kulkureittien sijoittelussa on huomioitava, että siirtymä seinä- tai lapetikkaalta kattosillalle tai kattosillalta huollettavalle kohteelle ei saa ylittää 300 mm.

Lisätietoja vesikaton kulkureittien suunnittelusta löydät tästä oppaasta:
Vesikaton kulkureittien suunnittelu.

Kattosiltaprofiilin voi katkaista tarvittavaan mittaan käyttämällä rautasahaa tai käsisirkkeliä. Huomaathan, että lyhentämiseen ei saa käyttää kulmahiomakonetta eli rälläkkää, sillä kipinät polttavat tuotteen maalipinnan. Mikäli kattosiltaa lyhennetään, suosittelemme maalaamaan lyhennetyn pään esimerkiksi paikkamaalilla.

Kattosiltaa jatketaan pidemmäksi limittämällä. Liitos tehdään asettamalla sillat päällekkäin yhden askelmapuolan mitalta ja lukitaan kahdella pultilla ja mutterilla molemmin puolin.

Kattosiltaa jatketaan limittäisliitoksella asettamalla kaksi poikittaispuolaa päällekkäin ja lukitsemalla liitos kahdella 8×16 mm kuusioruuvilla ja pultilla. Kattosiltoja hankkiessa jokaiseen limitykseen on huomioitava siis noin 50 mm limitysvaraa.

Kattotyyppi vaikuttaa kattosillan kiinnitystapaan – jokaiselle erilaiselle katemateriaalille on suunniteltu kyseisellä katolle sopivat kiinnikkeet.

Erilaisilla profiilipelti- ja tiilikuviopeltikatoilla kiinnitys tapahtuu pellin läpi ruuvaamalla ruoteeseen. Tiivisteenä käytetään EPDM-kumitiivistettä ja ruuvina 7×50 mm LVI-ruuvia.

Kone- ja lukkosaumakatoilla kiinnitys tehdään puristusliitoksena saumaan. Tällä kiinnitystavalla vältetään turhien reikien tekemistä kattoon, mikä vähentää vuotoriskiä. Puristusliitos tehdään kattotyypin mukaisella kannakkeella ja vastaraudalla.

Tiilikatolla kiinnityksessä käytetään apupuuta, joka asennetaan kattosillan yläpuolella olevan tiilirivin alle. Kattokiinnikkeet ruuvataan kiinni apupuuhun 7×50 mm LVI-ruuveilla.

Huopakatoilla (bitumikatteet) käytetään huopakaton aluslevyjä, jotka asennetaan aluskermin ja pintakermin väliin. Mikäli kattosilta asennetaan jo valmistuneelle huopakatolle, asennetaan tuotteet käyttäen LVI-ruuveja ja EPDM-kumitiivistettä.

Tarkemmat kattomateriaalikohtaiset asennusohjeet löydät täältä.

Kattosillat on asennettava luokan 2 mukaisesti mikäli kattosiltaan halutaan liittää kiinnityspisteitä henkilökohtaisia turvavarusteita varten. Luokan 1 mukaan asennettuja kattosiltoja voidaan käyttää kulkutienä, ja luokan 2 mukaan asennettuja kattosiltoja voidaan käyttää lisäksi turvaköyden kiinnityspisteinä.

Kaikki kattosiltojen asennusohjeemme ovat luokan 2. mukaisia.

Kattotikkaat tarvitaan varmistamaan huoltotöihin (nuohous, tarkastukset, puhdistus) pääsyn turvallisuus, kun katon kaltevuus on yli 1:8. Ne suojaavat kiinteistön käyttäjiä sekä huoltajia putoamisriskiltä ja täyttävät rakennusmääräysten asettamat turvallisuusvaatimukset. Rakennusvalvonta voi edellyttää lapetikkaiden asentamista sekä uudis- että korjauskohteissa.

Kattotikkaan valintaan vaikuttaa erityisesti katemateriaali. Kourusetin valikoimasta löydät lapetikkaat eri katemateriaaleille – peltikatoille, tiilikatoille ja huopapinnoille. Jos isolle katolle tarvitaan pitkät tikkaat, kattotikkaita voi pidentää liittämällä tikasrunkoja yhteen pulteilla ja muttereilla.

Lapetikkaan askelmatasosarjalla voit asentaa kattotikkaaseen askelmat, jotka helpottavat kulkua erityisesti loivilla katoilla.

Kattotikkaat tulee tarkistaa säännöllisesti: erityisesti kiinnitykset, askelmien eheys ja mahdollinen ruostuminen. Lumikuormat ja jää voivat rasittaa rakenteita, joten vuosittainen silmämääräinen tarkistus on suositeltavaa.

Usein tarvitaan. Kattoturvallisuus täydentyy esimerkiksi kattosilloilla, lumiesteillä ja turvaköyden kiinnityspisteillä.

Kyllä voi. Jälkiasennettavat kattotikkaat ovat yleinen ratkaisu esimerkiksi remontoitaviin kiinteistöihin tai vanhempiin omakotitaloihin. On tärkeää varmistaa, että kattorakenne kestää tikkaiden kuormituksen ja että kiinnitys tehdään oikein.

Laadukkaat, galvanoidusta ja pulverimaalatusta teräksestä valmistetut lapetikkaat kestävät tyypillisesti 30 vuotta tai enemmän, kun ne huolletaan säännöllisesti. Kourusetin valikoimasta löydät vain CE-merkittyjä, kotimaisia ja Suomen sääolosuhteita kestäviä tikasmalleja.

Kattotikkaat asennetaan katon lappeen suuntaisesti ja ne mahdollistavat turvallisen liikkumisen katolla. Seinätikkaat sen sijaan johtavat maasta ylös katolle. Usein nämä tuotteet asennetaan yhdessä.

Suomessa kattotikkaiden on täytettävä rakennusmääräykset sekä standardit, kuten SFS-EN 12951. Vaatimuksiin kuuluvat mm. oikea kiinnitystapa, mitoitus, kantavuus ja liukastumisen estävät pinnat. Kaikki Kourusetin toimittamat tikkaat ovat CE-merkittyjä ja täyttävät viranomaisvaatimukset.

Lapetikkaan askelmatasosarjalla asennettavat askelmat helpottavat kattotikkailla kulkua erityisesti loivilla katoilla.

Turvakaide tai vaihtoehtoisesti vaakakisko tarvitaan kattosillalle, kun rakennus on yli kaksikerroksinen ja katon kaltevuus 1:15 (n. 34°) tai jyrkempi. Turvakaide lisää huomattavasti kattosillalla ja kattotikkailla liikkumisen turvallisuutta jyrkillä katoilla. Se on suositeltava myös loivemmilla katoilla, mikäli niillä on normaalia suurempi horjahtamis- tai putoamisriski.

Turvaköyden kiinnityspisteitä tarvitaan työturvallisuuden varmistamiseksi, kun työskennellään katolla ja on olemassa putoamisvaara. Esimerkiksi lumen pudotus, ilmanvaihtolaitteiden huolto, nuohous ja aurinkopaneelien asennus ovat töitä, joita varten katolla tarvitaan turvaköyden kiinnityspisteitä. Vaikka turvaköyden kiinnityspisteet ovat pakollisia vasta, kun rakennuksen korkeus ylittää 9 metriä, niitä suositellaan kaikille katoille. Kiinteistön omistaja on vastuussa siitä, että kiinteistön katto on turvallinen niin asukkaille kuin huoltohenkilöstöllekin.

Katolle tarvittavien turvaköyden kiinnityspisteiden määrään vaikuttavat talon korkeus, katon kaltevuus, katon huoltokohteiden määrä ja sijainti sekä lumenpudotustarve.

Turvaköyden kiinnityspisteet voidaan toteuttaa monilla tavoilla, ja eri kohteisiin sopivat erilaiset ratkaisut. Ankkuripiste soveltuu kiinnityspisteeksi loivilla katoilla. Ankkuripisteitä pitää olla niin monta, että turvaköysi pysyy riittävän lyhyenä kullakin katon huoltopisteellä. Vaijerijärjestelmällä katolle puolestaan saadaan yhtenäinen kiinnityspiste, jossa käyttäjä on koko ajan kiinni. Seinätikkaille, kattotikkaille ja kattosillalle on saatavissa omat turvakiskonsa, joihin turvaköyden tai turvavaljaat voi kiinnittää. Kattosillalle on saatavissa myös köysikiinnike, joka suojaa käyttäjän putoamiselta.

Sadevesijärjestelmää hankittaessa on tärkeää mitoittaa se oikein. 125 mm leveä vesikouru on pääsääntöisesti sopiva ratkaisu rakennukseen kuin rakennukseen. Leveämpää 150 mm vesikourua suosittelemme kone- ja lukkosaumakatoille sekä kohteisiin, joissa on poikkeuksellisen suuri kattoylitys. Syöksytorvien osalta kantikas 75×100 mm tai pyöreä 100 mm ovat sopivia valintoja rivitaloihin, omakotitaloihin ja muihin pientaloihin. Suurempaa 120 mm pyöreää syöksyä suosittelemme kohteisiin, joissa on yhden lappeen pinta-ala on yli 150 m2. Alastulojen määrälle hyvä nyrkkisääntö on 1 syöksy 10 kourumetriä kohden. Vesikourujen mallilla (kantikas tai pyöreä) ei ole käytännön toimivuuden kannalta eroa, vaan se on pikemminkin ulkonäkökysymys. Sadevesijärjestelmän väri valitaan yleensä katteen tai julkisivun tehostevärien mukaan.

Toimiva sadevesijärjestelmä varmistaa sade- sekä lumien sulamisveden poiston rakennuksen katolta hallitusti pitäen talon rakenteet kuivana. Lisäksi hyvin huolletut vesikourut ja syöksyt antavat rakennukselle viimeistellyn ilmeen.

Rännit ja syöksyt voi tilata asennettuna alan ammattilaiselta, jolloin tilaajan tehtäviksi jäävät vain laskun maksaminen ja upouudesta sadevesijärjestelmästä nauttiminen. Kyseisten tuotteiden asentaminen ei kuitenkaan ole mitään salatiedettä, kuten moni pientaloasuja tuntuu ajattelevan.

Sadevesijärjestelmien hankintaoppaamme antaa tarvittavat valmiudet siihen, että sadevesijärjestelmän asentaminen onnistuu keneltä tahansa, kunhan vain tarttuu toimeen. Verkkokauppamme tuotevalikoimasta löydät kaiken asennuksessa tarvittavan, ja mikä parasta, itse asentamalla projektin kustannukset rajautuvat ainoastaan materiaalin hintaan. Halutessasi voit tilata sadevesijärjestelmän asennettuna lähes koko Uudellamaalla sekä Hämeenlinnan ja Lahden kaupunkialueilla Kourubotti™-palvelusta.

Lue lisää rännien hankinnasta rännien ostajanoppaasta!

Teräksestä valmistettu sadevesijärjestelmä on kestävämpi ja hiljaisempi kuin alumiinista valmistetut vesikourut ja syöksytorvet. Toimittamamme sadevesijärjestelmien materiaalina käytetään GreenCoat RWS Puralilla pinnoitettua teräspeltiä, joka on korroosionkestoltaan erinomainen ja likaa hylkivänä se on helppo puhdistaa. Materiaalilla on parhaat mahdolliset luokitukset UV-kestävyydestä (Ruv4) sekä korroosionkestosta (RC5).

Sadevesijärjestelmän mitoitus lähtee vesikourun koon valinnasta. Kooltaan 125 mm leveää vesikourua on saatavilla sekä pyöreänä että kantikkaana mallina, ja lähtökohtaisesti se on sopiva valinta suurimpaan osaan rakennuksista. Suurempi 150 mm leveä vesikouru on perusteltu valinta silloin, kun rakennuksessa on poikkeuksellisen suuri kattoylitys tai katemateriaalina käytetään saumakatetta (lukko- tai konesaumakatto).

Kattoylityksellä tarkoitetaan räystään otsalaudan yli ulottuvaa vesikaton osuutta. Tavallisesti kattoylitys on noin 30-50 mm. Mikäli ylitys on tätä suurempi, on vaarana, että vesi lentää vesikourun ylitse. Lisäksi kone- ja lukkosaumakatoilla vedellä on taipumus virrata alaspäin katon saumoja pitkin, jolloin se tulee katolta alas tavallista kovemmalla paineella. Näissä molemmissa tapauksissa on syytä käyttää leveämpää 150 mm vesikourua.

Vesikatolta poistettavilla vesimäärillä ei sen sijaan ole vaikutusta vesikourun koon valintaan, vaan sadevesijärjestelmän poistokapasiteetin määrittävät syöksytorvien koko ja määrä. Mikäli syöksytorvet on mitoitettu alakanttiin, täyttyvät myös suuremmat vesikourut nopeasti ja näin tulvivat ylitse.

Syöksytorvien osalta valittavana on kantikasta 75 x 100 mm mallia, sekä pyöreää 100 mm ja 120 mm leveää mallia. Lähtökohtaisesti suurilla, yli 150 m² kattopinta-aloilla käytetään 120 mm syöksytorvia, ja muihin rakennuksiin riittävät pienemmät syöksykoot.

Syöksyjen määrä määritellään vesikourun pituuden mukaan. Lähtökohtaisesti jokaista 10 vesikourumetriä kohden tarvitaan yksi alastulo, jotta vesikouruun saadaan riittävästi kaatoa ja että sadevesijärjestelmän kapasiteetti riittää sadevesien poistoon.

Lue lisää sadevesijärjestelmän mitoituksesta täällä.

Vesikourut kiinnitetään räystäisiin kourun ulkopuolisin tai sisäpuolisin kannakkein. Kannakkeet ruuvataan kiinni otsalautaan käyttäen 5×40 mm yleisruuveja, joissa on säänkestävä Ruspert-pinnoite.

Syöksytorven seinäkiinnikkeet kiinnitetään seinään käyttämällä 5×40 mm LVI-ruuvia tai muuta kyseiselle seinämateriaalille soveltuvaa ruuvia. Betoniseinään kiinnittäessä käytetään lisäksi nailonista valmistettua seinätulppaa (proppua).

Sadevesijärjestelmän väri valitaan yleensä rakennuksen värimaailman mukaisesti, joko esimerkiksi vesikaton, seinien tai muiden tehostevärien perusteella.

Valikoimastamme löytyvät yleisimmät Rautaruukin RR-värisävyt suoraan varastotuotteina.

Sadevesijärjestelmiä on saatavilla pyöreänä ja kantikkaana mallina. Mallin valinta on ennen kaikkea ulkonäkö- ja mieltymyskysymys, sillä tekniseltä toimivuudeltaan ne eivät eroa toisistaan. On kuitenkin huomioitava, että mikäli rakennus kokonsa tai muiden piirteiden puolesta tarvitsee leveämmät vesikourut tai syöksytorvet, jää pyöreä järjestelmä ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä kantikasta on saatavilla vain yhdessä koossa.

Verkkokauppamme valikoimasta löydät vesikourut 3 ja 5 metrin mittaisina, joista voit valita sopivat mitat rakennustasi varten. Vesikourut voidaan liittää toisiinsa ja tarvittaessa niitä voi lyhentää peltisaksilla, rautasahalla tai käsisirkkelillä.

Vesikourut liitetään toisiinsa joko limittämällä ne 100–150 mm matkalta, tai vaihtoehtoisesti käyttämällä vesikourun liitoskappaleita.

Ulkonäöllisesti erityisen siisti lopputulos saadaan aikaan siten, että liitostavaksi valitaan limittäminen ja kannakejako suunnitellaan siten, että limityssaumat jäävät piiloon ulkopuolisten kannakkeiden alle.

Vesikourun tai syöksytorven lyhentämiseen voi käyttää peltisaksia, rautasahaa tai käsisirkkeliä. Huom.! Ethän käytä lyhentämiseen kulmahiomakonetta eli rälläkkää, sillä se polttaa tuotteen maalipinnan.

Vesikourun suositeltava kannakejako on 600 – 900 mm.

Vesikourun kaadoksi suositellaan 3-4 mm metriä kohden. Lisäksi yhden kourun maksimipituuden tulisi olla 10 metriä, jotta kaato on mahdollista toteuttaa otsalaudan korkeuden puolesta.

Mikäli syöksytorvet suunnitellaan vesikourun molempiin päihin, tulisi kourun keskikohdan olla korkeimmalla kohtaa, jolloin kaadot kohdistuvat tasaisesti syöksytorvia kohden.

Mikäli rakennuksessa ei ole räystäslautaa tai se on erittäin vino (esim. mansardikattoiset rakennukset), voidaan kannakkeen takana käyttää erillistä takatukea.

Rakennuksen otsalaudan ollessa vino, tarvitaan vesikourujen asennukseen vinot ulkokannakkeet tai vaihtoehtoisesti suorat ulkokannakkeet kiilapalojen kanssa.

Vinot ulkokannakkeet on esitaivutettu 23 asteeseen, ja niitä on mahdollista taivuttaa lisää esimerkiksi viilapenkissä.

Kiilapaloja on saatavilla useammille eri kaltevuuksille (ohut ja paksu kiilapala), ja näitä yhdistelemällä saadaan enemmän erilaisia kaltevuusvaihtoehtoja. Tutustu kiilapaloihin tarkemmin täällä.

Yksi syöksytorvi riittää lähtökohtaisesti 10 metrin vesikourua varten. Mikäli vesikouru on tätä pidempi, on syytä harkita kahden syöksytorven asentamista, esimerkiksi kourun molempiin päihin.

Jatkotorvea on mahdollista hyödyntää lyhyempinä pätkinä useampaan syöksyyn, mutta tällöin jatkopaloihin on tehtävä itse supistus nokkapihdeillä.

Sekä pyöreään että kantikkaaseen syöksytorveen on mahdollista tehdä supistus nokkapihdeillä. Katso alla olevista linkeistä video supistuksen tekemisestä:

Supistuksen tekeminen pyöreään syöksytorveen

Supistuksen tekeminen kantikkaaseen syöksytorveen.

RT-kortissa 85-11020 (Metalliset sadevesijärjestelmät) määritellään syöksytorven seinäkiinnikkeiden maksimietäisyydeksi toisistaan 2000 mm eli 2 metriä.

Sadevesijärjestelmän toimivuus ja kunto on syytä tarkistaa kaksi kertaa vuodessa, yleensä keväisin ja syksyisin. Olemme koonneet alle listan tärkeimmistä asioista, jotka tarkastuksissa tulisi ottaa huomioon.

• Tarkistetaan vesikourujen ja syöksytorvien puhtaus. Mahdolliset lehdet, roskat ja tukokset tulee poistaa, jotta vesi pääsee virtaamaan vapaasti sadevesijärjestelmässä.
• Tarkistetaan, että vesikourujen saumat ovat tiiviitä. Mikäli kourujen liitossaumoissa tai päätykappaleissa havaitaan vuotoja, on ne tiivistettävä ulkokäyttöön soveltuvalla tiivistemassalla.
• Tarkistetaan, että kourujen kaadot eivät ole muuttuneet.

Seinätikkaita tarvitaan turvallisen kulkuretin järjestämiseksi vesikatolle, jotta sinne päästään huolto- tai ylläpitotöihin. Esimerkiksi savupiippu ja huippuimuri ovat huoltoa vaativia kohteita, ja katolle pitää päästä myös tarvittaessa pudottamaan lunta.

Seinätikkaan lisäksi turvalliseen kulkureittiin tarvitaan useimmiten jatkoksi lapetikkaita ja/tai kattosiltaa.

Seinätikkaat mitoitetaan siten, että alin puola sijoittuu 100–120 cm korkeudelle maan pinnasta tai muusta nousutasosta.

Valikoimassamme on useita eri pituusvaihtoja, joista todennäköisesti löydät rakennukseesi juuri oikean pituiset seinätikkaat. Tarvittaessa tikkaita on mahdollista lyhentää rautasahalla tai käsisirkkelillä.

Suosittelemme asentamaan seinätikkaat rakennuksen päätyyn, mikäli mahdollista.

Jos seinätikkaat asennetaan katon lappeen puolelle, saattavat katolle kertyvät lumimassat painaa seinätikkaiden yläkaaria. Lappeen puolelle asennettuna seinätikkaat on suositeltavaa suojata lumiestein molemmin puolin, ja talven aikana on muistettava seurata katolle kertyvää lumikuormaa.

Asennuspaikkaa suunnitellessa on syytä huomioida myös savupiipun ja muiden huollettavien kohteiden sijainnit ja linjat, jotta katolla olevat kulkureitit voidaan suunnitella käyttäjän kannalta yksinkertaisiksi ja toimiviksi.

• Puurunkoon tai paneeliseinään seinätikkaat kiinnitetään 7×50 mm LVI-ruuveilla, jotka sisältyvät seinätikaspaketin toimitukseen.
• Betoniseinässä käytetään LVI-ruuvin lisäksi nailontulppaa (proppua), tai vaihtoehtoisesti kiinnityksen voi käyttää betoniruuveja.
• Tiiliseinään tikkaan jalat kiinnitetään runkoon jo rakennusvaiheessa ennen muurausta. Mikäli tikkaat asennetaan jo valmistuneeseen tiilirakennukseen, käytetään kiinnitystapana kemiallista ankkurointia.
• Kevytbetoniin (esim. Siporex) ja kevytsoraharkkoon kiinnitystapana käytetään kemiallista ankkurointia.
• Eristerapatussa seinässä jalat kiinnitetään runkorakenteisiin rakennusvaiheessa. Mikäli tikkaat asennetaan jo valmistuneeseen rakennukseen, käytetään kiinnitystapana kemiallista ankkurointia lämpörappauskiinnikkeillä.
• Valuharkkoseinään kiinnitys tehdään betoniruuveilla.

Seinätikkaan yläkaaret suositellaan kiinnitettäväksi lapetikkaisiin tai kattosiltaan. Tarvittavat kiinnikkeet sisältyvät seinätikaspakettien toimitussisältöön.

Mikäli katto on loiva ja kattosiltaa tai lapetikasta ei ole, suosittelemme käyttämään seinätikkaan yläkaaren tukikaaria, joilla yläkaaret tuodaan takaisin tikasrunkoon. Tutustu yläkaaren tukikaariin täällä.

Huom.! Emme suosittele kiinnittämään yläkaaria suoraan katteeseen, koska tällöin kiinnitys joudutaan tekemään katemateriaalin läpi poraamalla. Tämä aiheuttaa ylimääräisiä vuotoriskiä lisääviä reikiä vesikattoon.

Seinätikkaan jalat mitoitetaan räystään ulkoneman mukaisesti siten, että tikkaan askelmat ovat noin 200 mm etäisyydellä räystäästä. Jos räystään ulkonema seinästä on esimerkiksi 600 mm, tulee tikasjalkojen olla 800 mm pitkät.

Seinätikaspaketteihimme on valittavissa 1000 mm tai 1500 mm pitkät seinäjalat. Valtaosaan rakennuksista lyhyemmät jalat ovat riittävät, mutta jos räystäs on pitkä, voidaan tarvita pidempi malli. Molemmat jalkapituudet ovat lyhennettävissä juuri räystään mittaan sopiviksi.

Jos seinätikkaat ovat hankalasti kulkuväylän kohdalla tai esimerkiksi terassilla, ne voidaan varustaa liukutikassarjalla. Tällöin tikkaan alin puola jää 2 metrin korkeudelle maasta. Kun tikkaita tarvitaan, alaosa liu’utetaan alas ja käytön jälkeen se nostetaan takaisin ylös. Liukutikkailla voidaan estää myös asiaankuulumaton kiipeily tikkailla.

Asiaton, esimerkiksi lasten kiipeily seinätikkailla voidaan estää käyttämällä kiipeilyestettä, joka voidaan myös lukita tai varustamalla seinätikkaat liukutikassarjalla, jolloin tikkaan alin puola on 2 metrin korkeudella.

Suomen lainsäädäntö edellyttää, että rakennuksesta on voitava poistua turvallisesti tulipalon sattuessa. Ympäristöministeriön asetuksen rakennusten paloturvallisuudesta (848/2017) 31 §:n mukaan rakennuksessa tulee olla riittävästi sopivasti sijoitettuja, tarpeeksi väljiä ja helppokulkuisia uloskäytäviä, jotta poistumisaika ei muodostu vaarallisen pitkäksi. Uloskäytävän on johdettava ulos maan pinnalle tai muulle palon sattuessa turvalliselle paikalle.

Mikäli varatien, kuten ikkunan tai parvekkeen, pudottautumiskorkeus maahan ylittää 3,5 metriä, on poistumisreitti varustettava palotikkailla tai vastaavalla ratkaisulla. Tämä varmistaa, että rakennuksesta pääsee poistumaan vaarantamatta omaa terveyttään.

Siirtymäputkia, joita kutsutaan myös sivutangoiksi, käytetään palotikkaiden yhteydessä parantamaan hätäpoistumisen turvallisuutta ja helpottamaan siirtymistä esimerkiksi ikkunasta tai parvekkeelta palotikkaalle.

Siirtymäputkia voidaan hyödyntää esimerkiksi silloin, kun palotikkaita ei voida asentaa suoraan ikkunan alle tai viereen. Tällöin sivutangot mahdollistavat turvallisen vaakasuoran siirtymisen ikkunasta tikkaalle. Sivutankoja voidaan käyttää myös askelmina ikkunan alapuolella.

Siirtymäputkilla voidaan myös yhdistää useampia poistumisreittejä, esimerkiksi rakennuksen samalla puolella sijaitsevien ikkunoiden alle voidaan asentaa siirtymätangot siten, että kulkureitit johtavat samalle palotikkaalle.

Lähtökohtana hätäpoistumisteiden suunnittelussa on niiden turvallisuus ja käytännöllisyys käyttäjän kannalta. Turvakahva antaa lisätukea ja helpottaa siirtymistä ikkunalta palotikkaalle.

Palotikkaan alin puola sijoitetaan 1–3 metrin korkeudelle maan pinnasta. Palotikkaan tuomisessa riittävän alas on etuna se, että tarpeen vaatiessa hätäpoistumisessa auttavan henkilön on mahdollista kiivetä tikasta myös ylöspäin.